Mitä happamuus elimistössä tarkoittaa ja miksi se on valtavirrassa vaiettu salaisuus?

Artikkelissa käytetään sanaa “alkalisointi”, joka tarkoittaa emäksisyyden nostamista eli happamuuden poistamista.

Kehon hiljainen kieli

Kehomme puhuu meille hiljaisin viestein, ainakin aluksi. (Kyllä se kehon viesti ajan mittaa huudoksi muuttuu, jos sitä ei kuuntele) Esimerkiksi väsymyksenä aamulla, levottomuutena illalla, tai pienenä epämukavuuden tunteena keskivartalossa. Usein ohitamme nämä merkit, kiireen ja tottumuksen sokaisemina.

Yksi näistä kehon hienovaraisista viesteistä liittyy elimistön sisäiseen tasapainoon – erityisesti happo-emästasapainoon. Miksi? Onko kyse harhaanjohtavasta pseudotieteestä, vai kenties kehomme ikiaikasesta viisaudesta, joka pyrkii tasapainoon kaiken, myös pH-arvon suhteen.

Tässä artikkelissa sukellamme syvemmälle siihen, mitä elimistön happamuus oikeastaan tarkoittaa ja miksi asian sisäistäminen on yksi parhaista asioista mitä omalle terveydelle voi tehdä

Minkälainen on kehon toiminta happo-emäsmielessä?

Kehon sisäinen tasapaino on monimutkainen ja hienoviritteinen järjestelmä. Yksi sen keskeisistä säätelymekanismeista on happo-emästasapaino – eli se, kuinka hapan tai emäksinen elimistömme on eri kudoksissa ja nesteissä. Tätä tasapainoa kuvataan pH-asteikolla, jossa 7 on neutraali, alle sen hapan ja yli sen emäksinen.

Veren emäksisyys

Veremme pH on äärimmäisen tarkasti säädelty: sen on pysyttävä noin arvossa 7,35–7,45. Jos tämä tasapaino heilahtaa liikaa, kyse on hengenvaarallisesta tilasta, johon elimistö reagoi nopeasti omilla säätelymekanismeillaan. Veren pH-arvo ei onneksi helpolla heilahtele, kiitos kehomme luonnollisten mekanismien.

Muut kehon osat

Veren lisäksi kehomme sisältää lukuisia muita tiloja, soluvälitila, kudokset, ruoansulatuskanava, virtsa.

Näiden pH voi vaihdella arjessa enemmänkin ja näiden säätelyyn käytännössä keskitytään, kun puhutaan elimistön happamuuden poistamisesta.

Jos ja kun omaa pH-tasapainoa alkaa tarkkailemaan, se on helpoin tehdä juurikin virtsasta.

Vatsahapot

Vatsalaukku on paikka, joka on käytännössä ainoa hapan paikka kehossa ja sinne happamuus on enemmän kuin tervetullut. Siellä sijaitsee voimakkaat vatsahapot, joiden pH voi olla jopa 1–2, ovat elintärkeitä ruoansulatuksen alkuprosessissa.

Ne hajottavat ravintoa, aktivoivat entsyymejä ja suojaavat meitä haitallisilta mikrobeilta. Vatsahappojen tehtävä on siis selkeä: puolustaa ja sulattaa.

Itse asiassa jos liikaa hurahtaa kropan alkalisointiin, niin jossain kohtaa voi vahingossa laimentaa mahahappoja liikaa, jolloin ruoka ei sula kunnolla. Tässäkin asiassa tasapaino ja kropan kuuntelu. Kaiken voi tehdä myös typerästi.

Kropasta poistuva erite on hapanta – mitä se kertoo?

Omaan korvaan varsin mielenkiintoinen ja joitain palasia paikalleen loksauttava hetki oli kun oivalsin, että periaatteessa kaikki ihmiskropasta poistuva erite on hapanta. Virtsa, hiki, ulosteet ja jopa hiilidioksidi, jonka hengitämme ulos.

Mitäs merkitystä tällä nyt sitten on? Minulle se ainakin kertoo kropan viisaudesta poistaa juuri niitä ainesosia, jotka ovat haitallisia keholle.

Eritteet ovat olomuodoltaan hyvinkin erilaisia keskenään, kiinteää, nestettä, kaasua, kirkasta, keltaista, ruskeaa (joskus ehkä punaista) jne, mutta yksi nimittäjä pysyy aina samana: happamuus.

Mitä oireita elimistön jatkuvasta happamuudesta voi ilmetä?

Olen kuullut lausahduksen, että mikään sairaus ei viihdy alkalisessa ympäristössä. Se kuinka paikkaansapitävä tuo on, en ota kantaa. Omakohtaisia kokemuksia olen kuitenkin huomannut kropan alkalisoinnista ja toisinpäin, kun kropan on taas päästänyt happamoitumaan.
Esimerkkejä happamuuden oireista ovat mm:

• väsymys
• lihaskireydet
• tummat silmän aluset
• nivelkivut (mm. kihdin oireet)
• yleinen vetämättömyys

Lue täältä lisää happaman kehon oireista.
👉 Lista happaman kehon oireista

Mikä aiheuttaa happamuutta elimistössä ja miten ehkäistä sitä?

Käydään yksitellen asioita läpi, jotka voivat aiheuttaa happamuutta elimistössä. Kun ensimmäistä kertaa itse törmäsin aiheeseen tuli jonkinmoinen ymmärrys kuinka kokonaisvaltaisesti nykyinen ympäristö happamoittaa kehoa.

🌾 Yksipuolinen, prosessoitu ruokavalio

Yksi keskeisimmistä elimistön happamuutta lisäävistä tekijöistä on nykypäivän ruokavalio, joka painottuu usein vahvasti prosessoituihin, ravinneköyhiin ja happamoiviin elintarvikkeisiin.

Näiden käsiteltyjen elintarvikkeiden aineenvaihduntatuotteet voivat olla happamia, jolloin elimistön täytyy käyttää omia emäksisiä mineraalejaan – kuten kalsiumia, magnesiumia ja kaliumia – neutraloidakseen niitä.

Pitkällä aikavälillä tämä kuormitus voi johtaa mineraalivarastojen ehtymiseen, jolloin keho alkaa esimerkiksi vapauttaa kalsiumia luustosta kompensoidakseen happamuutta.

Tämä ei tapahdu äkillisesti, vaan kyse on hitaasta, kumulatiivisesta prosessista, jota ei aina huomaa arjessa – mutta joka voi ajan myötä vaikuttaa energiatasoihin, palautumiseen ja vastustuskykyyn.

Tyypillisiä happamuutta lisääviä ruokia ovat valkoinen sokeri, valkojauhot, prosessoidut lihat, valmisruoat, keinotekoiset makeutusaineet ja lisäaineita sisältävät tuotteet.

Tutustu artikkeliimme, jossa pureudutaan tarkemmin emäksiseen ruokavalioon. Siellä kerrotaan enemmän ja yksityiskohtaisemmin ruoka-aineista.

Asia ei ole niin suoraviivainen kuin ajattelisi (esim superhapan sitruuna on mitä paras happojen poistaja kehosta):

👉 Siirry tästä emäksisen ruokavalion artikkeliin

☕ Liiallinen kahvi, alkoholi ja happamat juomat

Kofeiini stimuloi hermostoa ja voi kiihdyttää aineenvaihduntaa, mikä kuluttaa elimistön mineraalivarastoja. Se myös lisää virtsaneritystä, mikä voi nopeuttaa nesteiden ja elektrolyyttien poistumista. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa keholla on vähemmän työkaluja tasapainon ylläpitämiseen.

Myös alkoholi on selvästi happamoiva aineenvaihdunnassaan. Se häiritsee maksaa ja munuaisia – elimiä, jotka ovat keskeisiä kehon puhdistus- ja pH-säätelyjärjestelmissä. Säännöllinen tai runsas käyttö kuormittaa elimistöä monella tasolla, ja sen vaikutukset ulottuvat myös pH-tasapainoon.

Happamat virvoitusjuomat, erityisesti sokerilla tai keinotekoisilla makeutusaineilla makeutetut juomat, ovat happamuuden näkökulmasta erityisen ongelmallisia. Ne sisältävät usein fosforihappoa, sitruunahappoa ja muita happamia yhdisteitä, jotka happamoittavat elimistöä ja heikentävät mineraalitasapainoa.

Pakurikääpä on hyvä kahvin happamuuden poistaja, sitä kun sujauttaa aamukahviin, saa ainakin hieman happamuutta pois (lukuisten muiden terveyshyötyjen lisäksi.)

😰 Krooninen stressi ja pinnallinen hengitys

Stressi ei ole vain mielen kokemus – se vaikuttaa myös kehon kemiaan. Pitkittyneessä stressitilassa elimistö tuottaa enemmän kortisolia ja muita stressihormoneja, jotka voivat edistää happamuutta.

Samalla keho kuluttaa emäksisiä mineraaleja, kuten magnesiumia, nopeammin. Jos palautumiselle ei jää riittävästi tilaa, elimistö jää ylikuormittuneeseen tilaan, jossa sisäinen tasapaino järkkyy hiljalleen.

🛌 Liian vähän palautumista ja unta

Uni on kehon syvin korjaustila – hetki, jolloin aineenvaihdunta puhdistaa, hormonit tasapainottuvat ja solut uusiutuvat. Kun unta on liian vähän tai se on katkonaista, elimistö ei ehdi palautua päivän kuormituksesta. Tämä voi johtaa stressihormonien kohoamiseen ja kuona-aineiden kertymiseen, jotka molemmat lisäävät kehon happokuormaa.

Ilman riittävää lepoa elimistön pH-tasapainoa ylläpitävät järjestelmät joutuvat jatkuvasti ylikuormitetuiksi, eikä elimistö ehdi neutraloida happamuutta tehokkaasti. Säännöllinen, syvä uni onkin yksi tärkeimmistä – mutta usein aliarvostetuimmista – tavoista tukea kehon luonnollista tasapainoa.

🛋️ Vähäinen liikunta ja hapenpuute

Liike tuo happea – ja happi on yksi tärkeimmistä tekijöistä elimistön emäksisyyden ylläpitämisessä. Kun hengitys syvenee ja verenkierto vilkastuu, keho pystyy tehokkaammin poistamaan hiilidioksidia ja muita happamia aineenvaihduntatuotteita. Vähäinen liikunta sen sijaan voi johtaa hapenpuutteeseen kudoksissa ja kuona-aineiden kertymiseen, mikä edistää kehon happamoitumista.

Jo rauhallinen kävely metsässä tai lempeä venyttely voi aktivoida kehon puhdistusjärjestelmiä ja tukea luonnollista pH-tasapainoa. Liikunnan ei tarvitse olla raskasta – säännöllisyys ja hengitys ovat avainasemassa.

🍽️ Ruoansulatuksen ja suoliston epätasapaino

Ruoansulatus on yksi keskeisimmistä pH-tasapainoon vaikuttavista järjestelmistä. Kun ruoka ei sula kunnolla – esimerkiksi entsyymien tai vatsahappojen puutteen vuoksi – se alkaa käydä ja mädäntyä suolistossa. Tämä prosessi tuottaa happamia yhdisteitä, jotka kuormittavat elimistöä.

Lisäksi suoliston bakteerikanta vaikuttaa siihen, syntyykö suolistossa enemmän happamia vai emäksisiä aineita. Epätasapainoinen mikrobiomi, esimerkiksi runsaan antibioottien käytön tai yksipuolisen ruokavalion seurauksena, voi lisätä kehon happamuutta ja heikentää ravinteiden imeytymistä.

Ruoansulatuksen tukeminen luonnollisesti – kuten hitaasti syömällä, käyttämällä karvaita yrttejä ja lisäämällä kuitupitoisia, elävää ravintoa sisältäviä ruokia – voi auttaa kehoa palaamaan emäksisempään tilaan.

💨 Hengitystapojen merkitys

Hengitys on yksi kehon tehokkaimmista tavoista säädellä pH-tasapainoa. Kun hengitämme syvästi ja rauhallisesti (nenän kautta), hiilidioksidia poistuu elimistöstä tasaisesti – ja tämä tukee kehon emäksisyyttä. Sen sijaan nopea ja pinnallinen hengitys, joka usein liittyy stressiin tai huonoon ryhtiin, voi häiritä tätä tasapainoa ja johtaa hiilidioksidin kertymiseen elimistöön.

Hiilidioksidi on happamoiva aineenvaihduntatuote, jota keho pyrkii jatkuvasti poistamaan. Siksi hengitystapa – aivan kuten ruoka tai uni – vaikuttaa suoraan sisäiseen puhtauteen.

Tietoisen hengityksen harjoittaminen, erityisesti uloshengityksen pidentäminen, voi rauhoittaa hermostoa ja tukea kehon luonnollista emäksisyyttä.

Tutkimusten mukaan ihmiselle optimaalisin tapa on hengittää 4sek sisään ja 4sek ulos ja nenän kautta. Tarkoitan siis normitilannetta, juokseminen ja muut kuormittavat tilanteet on tietenkin erikseen.

Kannattaa kellottaa tuo, niin ymmärtää kuinka pinnallisesti sitä on tottunut hengittämään.

🌍 Ympäristön kuormitus: kemikaalit ja saasteet

Elinympäristömme laatu vaikuttaa suoraan kehomme sisäiseen tasapainoon. Ilmansaasteet, torjunta-ainejäämät, raskasmetallit, muovikemikaalit ja synteettiset hajusteet altistavat elimistöä vierasaineille, joita sen on jatkuvasti pyrittävä neutraloimaan ja poistamaan. Tämä jatkuva puhdistustarve voi lisätä kehon happamuutta.

Erityisesti maksa ja munuaiset kantavat päävastuun ympäristökuorman käsittelystä. Kun nämä puhdistusjärjestelmät ylikuormittuvat, happamia aineenvaihduntatuotteita voi jäädä elimistöön tavallista enemmän. Tällöin pH-tasapaino voi häiriintyä hienovaraisesti, mutta pitkäkestoisesti.

Mahdollisimman puhtaiden, luonnollisten tuotteiden valitseminen – sekä iholle että kotiin – voi vähentää tätä kuormitusta. Samoin hengittäminen puhtaassa ulkoilmassa, altistuminen luonnonmikrobeille ja kosketus maahan voivat tukea kehon sisäistä puhtautta ja palautumista.

Miksi aiheesta ei juuri puhuta valtavirtalääketieteessä?

Vaikka kehon pH-tasapaino on lääketieteellisesti tunnustettu ilmiö, keskustelu siitä arjen tasolla, ravinnon, hengityksen ja elämäntapojen näkökulmasta jää usein valtavirtalääketieteen ulkopuolelle.

Syynä ei välttämättä ole välinpitämättömyys, vaan se, että lääketieteellinen koulutus painottuu vahvasti akuuttiin hoitoon, sairauksien diagnostiikkaan ja lääketieteellisesti todennettuihin protokolliin.

Voi tähän oman pienen spekulaation heittää: mitä tapahtuisi lääkejäteille, jos tämä teoria pitäisi paikkaansa? Mitä jos kropan alkalisoinnilla, olisi niin suuret sairauksia parantavat voimat ja ihmiset alkaisivat sitä oikeasti käyttämään?

Asiaa ei myöskään voi varsinaisesti patentoida, joten ei asian kliiniseen tutkimukseen rahoitustakaan yrityksiltä saa.